Röhkijämies

Röhkijämies

Vuonna 2022 ihmiskunta oli saapunut pisteeseen, jossa lopunajan merkit eivät enää ilmaantuneet heinäsirkkaparvina tai muina raamatullisina enteinä, eivät liioin sienipilvinä taivaanrannassa tuhansien megatonnien ydinräjähdyksien jälkeen, saati aivan jokapäiväisinä oireina joita ilmastonmuutos ympäristölle aiheuttaa. Kaikki edellä mainitut olivat mikroskooppisia ongelmia sen rinnalla, millaista tuhoa Röhkijämies oli ihmiskunnalle aiheuttanut.

Ensimmäiset havainnot Röhkijämiehestä oli tehty joskus vuosien 2018-2019 aikana. Tarkkaa ajankohtaa ilmiön alkamiselle oli mahdotonta määrittää, sillä ne jotka olivat ensimmäisten joukossa Röhkijämiehen kohdanneet, eivät enää vuonna 2022 kuuluneet siihen ihmisryhmään joka pystyy asioita toisille kertomaan. Ylipäätään tiedot Röhkijämiehen toimista perustuivat toisen tai kolmannen käden silminnäkijähavaintoihin.

Eräs Röhkijämiehen ensimmäisistä uhreista oli ollut muuan kassaneiti, joka pahaksi onnekseen sai Röhkijämiehen asiakkaaksi kassalinjalleen. Kerrotaan, että röhkintä oli kuulunut jo kaukaa ostoshyllyjen välistä jolloin muut asiakkaat olivat havainneet vaaran ja vaihtaneet toiselle linjastolle. Kassaneitiparka sen sijaan oli ollut työlleen ja työpisteelleen niin uskollinen, että ei ollut tohtinut siirtyä paikaltaan. Röhkijämiehen ladottua ostoksensa linjalle ja siirryttyään maksupäätteen kohdalle - koko ajan nenäonteloaan voimakkaasti ilmanpaineella kurittaen - ei kassaneidille ollut jäänyt enää muuta vaihtoehtoa kuin nousta ylös ja poistua paikalta. Kassaneiti oli juossut korviaan pidellen naama ärsytyksestä mutkalle vääntyneenä autolleen, ajanut lähimmän järven rantaan, ja hukuttautunut kävelemällä rannasta selälle päin niin kauan kunnes jalkansa eivät enää olleet yltäneet pohjaan.

Röhkijämiehen ensimmäisten uhrien joukossa oli myös eräs kuntosaliharjoittelija, jonka Röhkijämies oli maalittanut nimeltämainitsemattoman kuntosaliketjun tiloissa eräänä koleana kesäkuun iltana. Röhkijämies oli pyrkinyt kuntosaliharjoittelijan läheisyyteen harjoittelun aikana, ja kerrotaan röhkimisen olleen niin voimakasta että jopa kuntosalin ulkopuolella liikkuneita ihmisiä oli alkanut ärsyttää sisältä kantautunut pulssi. Kuntosaliharjoittelija oli vaihtanut sijaintiaan pinta-alaltaan yli kaksituhatta neliömetriä kattavan kuntosalin tiloissa liki kymmenen kertaa, mutta Röhkijämies oli onnistunut hakeutumaan tämän läheisyyteen kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen. Kun röhkiminen ja nenäontelon liki silmitön kaiuttaminen oli muuttunut melkeinpä yhtäjaksoiseksi, äännähdysten väliaikojen ollessa hieman alle sekunnin luokkaa, ei kuntosaliharjoittelija ollut enää kestänyt. Kesken seuraavan, päin Röhkijämiehen naamaa huutamalla toteutetun lauseen:

"VOITKO VITTU NIISTÄÄ"

- kuntosaliharjoittelija tuupertui lattialle sydän voimakkaan ärsyyntymisen tunteen johdosta pysähtyneenä.

Vuonna 2022 kukaan ei pakokauhultaan enää muistanut, että yksi maailmanhistorian traagisimmista tapahtumaketjuista olisi ollut vältettävissä hyvinkin yksinkertaisella toimenpiteellä joka kansankielellä tunnettiin nimellä: "ajoissa suoritettu nenäontelon punkteeraaminen ulkoisen apuvälineen avulla".

Mustanaamio lähtee lomalle

Mustanaamio lähtee lomalle

Asuttuaan vuosisatojen ja lukuisien sukupolvien ajan Bengalin viidakossa, oli Mustanaamio kesällä 2019 lopen kyllästynyt Pääkalloluolan tunkkaiseen löyhkään, ja päätti lähteä lomalle.

"Muija ja kakarat nukkuu..."

Tuumi Mustanaamio, puki päälleen popliinitakkinsa ja veti lierihatun päähänsä ääneti kuin viidakkokissa. Hän oli nyt Kit Walker - kuin kuka tahansa meistä. Pääkalloluolan ulkopuolella valjastaessaan Hero-hevosta lähtökuntoon, lausui Mustanaamio ääneen pian taakse jäävälle viidakolle:

"Länteen... aion ratsastaa niin pitkälle länteen kunnes kohtaan horisontin taakse laskevan auringon!"

Kun Mustanaamio ratsastaa, on salamakin hidas kuin etana. Niinpä ei mennyt aikaakaan kun Mustanaamio tunsi jo olevansa lähellä määränpäätään. Meren tuoksun leijaillessa jostain puiden takaa Mustanaamion nenään, päätti hän vielä ennen viimeistä etappia täyttää vähiin käyneet vesivarantonsa.

Paikkakunta ja maa oli Mustanaamiolle täysin vieras, mutta koska Mustanaamiolla on kaiken muun ohella terävä kielipää, luki Viidakon Lakimies sujuvasti seuraavasta vastaan tulleesta kyltistä:

"Neste Tiilimäki"

Vieraasta kielestä Mustanaamio ymmärsi ensimmäisen sanan tarkoittavan juuri sitä aineen olomuotoa, jota hänen tyhjät leilinsä olivat vailla. Hän tiesi että jossain lähistöllä sijaitsee melko varmasti lähde.

Pian vastaan käveli punamustaan  paitaan sonnustautunut mies. Paitaan oli kirjailtu vuosiluku 2013 sekä eräästä pelikortista Mustanaamiolle tuttu kuvio.

"2013 oli kyllä pirun hyvä marjavuosi Bengalissa... tämän täytyy olla ystävällinen kaveri"

Mustanaamio tulkitsi enteitä. Mutta vastaan kävellyt mies ehti kuitenkin avata suunsa ennen kuin Mustanaamio sai lausuttua lähteen sijaintia koskevan kysymyksen popliinitakkinsa pystyyn nostettujen kaulusten välistä:

"PAIN NY VITTUUN SIIT"

Tuolla hetkellä Mustanaamio tajusi tehneensä suuren virheen. Kaikista valittavissa olevista paikoista oli Mustanaamio ratsastanut Poriin.

Sipsien laulu

Pitäisi mennä nukkumaan, mutta minä syön sipsejä.

Kaikki muut ovat nukkumassa ja minunkin pitäisi mennä jo nukkumaan, mutta minä syön nyt sipsejä.

Syvyyksistä nousen, halki iäisyyden kulkien, siipeni hakkaavat ilmaa päällä Taffel-meren.

Olen sipsinsyöjämies.

Muurikki

Muurikki

Elettiin toukokuuta 2018, kun hirvi nimeltä Muurikki oli erään kosteahkon illanvieton päätteeksi tehdä elonsa pituutta määrittävän kohtalokkaan virheen. Ilta hirviystävien kesken Jämsän keskustan tuntumassa oli saanut railakkaita piirteitä, sarvien kokoa oli vertailtu ja erinäisiä sammalia maisteltu siihen tahtiin, että poistuessaan juhlista Muurikki oli vallan unohtanut olevansa hirvi ensinkään, ja päätti nyt aamun jo sarastaessa lähteä hakemaan hiukopalaa Patalahden Teboililta kuin ihminen konsanaan.

Päästyään hirviaitojen väliin pari kilometriä Himokselta Jämsän keskustaan päin ja Teboilin neonvalojen jo loistaessa puiden lomasta, oli Muurikilla edessään enää yksi näennäisen helppo, vaikkakin vaarallinen tehtävä, nimittäin Valtatie 9:n ylitys. Juuri kun Muurikki oli laittamassa etummaisia sorkkiaan kasteesta märkänä hohtavan asfaltin pinnalle, tulivat näkökenttään vasemmalta Himokselta päin 82 kilometriä tunnissa liikkuvan täyaperävaunuyhdistelmän ajovalot.

"Perkele... minun maillani... pakko saada kanapanini... ja iso Pepsi..."

Kuuluivat hirvien kielellä lausutut sanat Muurikin turpajouhien lomasta. Samassa kun Muurikki lähti tien ylitykseen itsevarmuutta puhkuen, tunsi hän kuinka kaikki ei sittenkään ollut aivan kohdallaan. Tie oli kostea eivätkä Muurikin sorkat pitäneet toivotulla tavalla. Lisäksi illan aikana nautitut erinäiset päihteet olivat sekoittaneet hirviparan pään ja sitä myöden tasapainoaistin pahemman kerran.

Täysperävaunuyhdistelmä teki nopean väistöliikkeen, ja kuin ihmeen kaupalla Muurikki pääsi tien keskiviivan päälle. Suuri uhka oli väistetty, mutta pahin oli vielä edessä. Tie oli nimittäin keskiviivan maalauksen kohdalta niin liukas, että Muurikin sorkat eivät enää pitäneet ja hirvi kellahti vasemmalle kankulleen pitkin pituuttaan tielle. Kaatumisen johdosta Muurikin pidätyskyky petti, ja keskiviivan päälle lävähti oikein komea kasa hirvenpaskaa.

Häpeissään Muurikki keräsi itsensä, huusi hirvien kielellä jotain hävytöntä, ja teki keskisormen näyttöä vastaavaan eleen poispäin liikkuvan täysperävaunuyhdistelmän suuntaan.

Muurikki ei lopulta koskaan päässyt sisälle asti Teboilille. Ei ennen kuin oli käynyt kotona vaihtamassa paskan tahrimat housunsa.

Keijo-Liisa

Keijo-Liisa

Keijo-Liisa oli aivan tavallinen nuori, joka eleli urbaanin nuoren elämää kerrostaloyksiössä Tampereella Kalevan kaupunginosassa vuonna 2027. Keijo-Liisa oli nimijuhlassa saanut nimen Liisa, mutta kymmenenvuotiaana ensin koettuaan itsensä vahvasti poniksi oli varhaisteininä alkanut kokea itsensä ensin mieheksi ja sitten taas nuorena aikuisena naiseksi ja muuttanut nimensä lopulta Keijo-Liisaksi.

Viranomaiset olivat nostaneet kätensä pystyyn valittavaksi sallittujen nimien tai niiden yhdistelmien suhteen jo heti pian 2010-luvun vaihduttua 2020-luvuksi, ja vuonna 2027 ihmiset pystyivät periaatteessa ottamaan nimekseen minkä tahtoivat. Vuonna 2027 kukaan ei myöskään enää muistanut millainen klangi nimellä "Keijo" oli aikoinaan ollut, kuinka sillä oli joskus viitattu yleisellä tasolla pienemmän älykkyysosamäärän omaaviin yksilöihin ja kuinka oli huumorimielessä teetetty paitoja joissa tämä nimi komeili isolla ja näkyvällä fontilla.

Jos Keijo-Liisa olisi elänyt nuoren aikuisen boheemia elämäänsä joskus edellisellä vuosikymmenellä, olisi häntä kutsuttu "hipsteriksi". Vuonna 2027 ketään ei kuitenkaan enää voinut kutsua hipsteriksi, sillä ihmisten määrittäminen johonkin tiukkaan lokeroon koettiin yleisellä tasolla äärimmäisen loukkaavaksi.

Niinpä eräänä kauniina toukokuisena lauantaina Keijo-Liisa kokikin elämänsä järkytyksen polkiessaan kotiin kaupungilta yksipyöräisellä vetymoottoriavusteisella polkupyörällään reppu pullollaan juuri antikvariaatista kansalaispalkalla ostamiaan vinyylejä täynnä japanilaista iskelmää vuodelta 1996, kun vanhanliiton Mauri seisoi kadunkulmassa juoden Karjala-olutta suoraan tölkistä Keijo-Liisan pyöräillessä ohi ja sanoi tälle kovaan ääneen kasvoillaan ilme josta ei välittynyt lainkaan myötätuntoa tai ymmärrystä näkemäänsä kohtaan:

"Vitun hipsterit..."

Keijo-Liisa järkyttyi siten, että nousi pyöränsä selästä, käveli lopun matkaa kotiinsa ja lukittautui sinne päiväkausiksi. Edes ihmisille kertominen täysin ennenkuulumattomista bändeistä ja artisteista ei auttanut, vaan Keijo-Liisa itki lohduttomasti aina viimeistään jäädessään yksin. Vasta neljätoista päivää myöhemmin, tilattuaan nettikaupasta itselleen purkillisen mongolialaisen myskihärän suolinesteestä valmistettua viiksivahaa, Keijo-Liisa tunsi päässeensä yli tapahtumasta. Tämän jälkeen Keijo-Liisa ei koskaan enää polkenut yksipyöräisellään ilman että olisi pitänyt kuulokkeita korvillaan tai ihmisten katsekontakteja välttelemättä.

Punainen

Punainen

Punaisesta väristä puhuttaessa olisi hyvä muistaa, että punainen voi indikoida lähes mitä tahansa asiaa. Eläin- ja kasvimaailmassa punainen edustaa vaikkapa herkullista mansikkaa, joka sinällään ei pieninä annoksina nautittuna johda välittömään hengenvaaraan - toisin kuin vaikkapa punainen kärpässieni.

Punainen on yleensä ilon väri, toisaalta se edustaa yleensä myös työläisiä. Onko työn tekeminen iloinen asia? Ainakin sen pitäisi olla; toisaalta Siperia on pullollaan joukkohautoja jotka aikoinaan täyttyivät erään iloisen aatteen punaisen lipun liehuessa taustalla.

Punainen on tyttöjen väri, tai ainakin on ollut. Vuonna 2019 näiden kanssa pitää olla tarkkana. Toisaalta vaaleanpunainen on joskus 1800- ja 1900-luvun taitteessa edustanut miehisiä arvoja, tämä usein unohtuu - syytettäköön siitä vaikkapa aikansa kehittymätöntä valokuvaustekniikkaa.

Tämä kaikki ei kuitenkaan voisi vähempää kiinnostaa Jan-Erik Flygelbergiä hänen asettaessaan panosta rulettipöydässä. Kiinnitettynä on oma talo, serkun talo sekä isoäidin elefanttifiguurikokoelma; rahallinen arvo yhteensä sataneljäkymmentäviisituhatta dollaria. Viidennen viskin jälkeen Jan-Erik laittaa kaikki punaiselle. Ruletti pyörähtää, ja lopulta kuula pysähtyy. Punainen kahdeksantoista.

Jan-Erik ei ehdi vielä edes tajuta mitä on tapahtunut, kun punaisiin pukeutuneet ratsupoliisit jo taluttavat miestä käsiraudoissa ulos kasinolta. Kukaan ei ollut huomannut kertoa, että Kanadaan tarvitaan matkustuslupa. Muut ihmiset olivat taas pilanneet yhden viattoman miehen elämän.

Töpökääpiötypäkkö

Töpökääpiötypäkkö

Pyöreän pöydän ritareista kaiken viekkain ja ovelin soveltamaan ritarillisia taitojaan 2010-luvun Suomessa oli Galahad. Vuosien 2013 ja 2015 välisenä aikana Galahadin onnistui asua sosiaalipummina kaupungin järjestämässä tukiasunnossa Tampereella Kaukajärven kaupunginosassa sijaitsevalla Saarenvainionkadulla, ja samanaikaisesti nostaa ansiosidonnaista työttömyyskorvausta liiton kassasta sekä Kansaneläkelaitoksen sairauspäivärahaa.

Kukaan ei oikeastaan tiennyt miten Galahad oli kaikessa tässä päällekkäisten tukijärjestelmien hyväksikäytössä onnistunut. Ehkäpä hänen korkealla iällään oli jotain tekemistä ainakin tukiasunnon saamisen kanssa, kyseisellä alueella kaupungin tukiasunnot oli tarkoitettu senioriasukkaille ja sitä Galahad ennen kaikkea oli. Vanha.

Omaa asuntoa Galahad ei välttämättä koskaan tarvinnut, vaan olisi aivan hyvin voinut jatkaa ritareille ominaista taktiikkaa lentää niin sanotusti pesästä pesään. Eräältä Etelä-Amerikkaan suuntautuneelta ristiretkeltä salakuljettamansa töpökääpiötypäkkö kuitenkin muutti tilanteen kerralla. Napsijoiden (Pipromorphidae) heimoon kuuluvan töpökääpiötypäkön selviytymismahdollisuudet Suomen luonnossa olisivat olleet erittäinen minimaaliset, ja Galahad oli ehtinyt kiintyä lintuun voimakkaalla tavalla. Katto tarvittiin pään päälle siis erityisesti Ruutiksi nimetyn linnun, ei niinkään Galahadin itsensä vuoksi.

Näin toimivat ritarit. Ritarillisesti.