Saapuessaan huoneeseen, olivat kaikki toiset hiljaa omilla paikoillaan. Istuivat, tai seisoivat, samantekevää, keskittyneinä omien askareidensa pariin. Kaikki paitsi hiiri, joka luikerteli koloonsa piiloon heti kuullessaan norsun painavien askelien kantautuvan ulko-oven suunnalta. Tietämättään hiiri teki norsulle palveluksen. Sikäli kun yleisessä tiedossa on, eivät norsut erityisemmin piittaa hiiristä ja saattavat käyttäytyä erikoisesti, jopa pelokkaasti näiden läheisyydessä. Erikoisesti käyttäytyvän norsun olisi kovin vaikea piilottaa läsnäolonsa huoneessa.
Syy miksi hiiri piiloutui oli ilmiselvä. Se oli häpeä. Hiiri oli lainannut norsun uimahousut käyttöönsä sillä ehdolla, että ei venyttäisi niitä. Toisin kuitenkin kävi. Uimahousut olivat nyt venyneet piloille, ja tämän norsun alunperin vitsiksi tarkoittaman lainausehdon rauettua hiiri toimi kuten parhaaksi näki.
Norsu ei kuitenkaan miettinyt uimahousuja juuri lainkaan. Tokkopa edes muisti koko asiaa. Norsulla oli synkkä salaisuus, jota yritti kovasti kätkeä. Suurehkon kokonsa vuoksi norsu tiesi tämän olevan suhteellisen vaikeaa, mutta silti päätti mennä keskelle juuri sitä huonetta jossa kaikki muut olivat.
Hetken aikaa piilottelu näkösällä onnistui lähes ihmeellisen hyvin. Norsu oli jo huokaisemassa helpotuksesta, kun yllättäen puhelin soi. Joku nousi ylös, ja vastasi. Posliinikaupasta soitettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti