Palkkio Työstäsi
Uolevi Kämmenniemi oli aivan tavallinen jakeluautonkuljettaja. Kesäkuun neljäntenä päivänä vuonna 2007 vakiojakolenkillään, tutun kaupan lastauslaiturilla, tapahtui jotain mikä tulisi nostamaan Uolevin iäksi ylös tavallisuuden harmaasta suosta.
Saatuaan päivän viimeisen lihalaatikoita päällään kantaneen kuormalavan autonsa takalaitanostimelle, alkoi nostin äkisti kallistaa alaspäin. Takalaitanostimen kaukosäädin oikosulki itsensä, oli Uolevi jälkeenpäin päätellyt. Sekunnin murto-osassa alaspäin taittuvan liikkeen alettua Uolevi tiesi mitä aikoisi tehdä, ja puhui hiljaa yhteen puristuneiden huuliensa välistä:
"Perkele, jos kaatuu ni kaatuu sitte kunnolla..."
Kolmen tuhannesosasekunnin kuluessa Uolevi alkoi virittää vartaloaan jo käsitteenä hurjalta kuulostavaan hyppytakakiertopotkuun. Kaupan henkilökunta oli kokoontunut katselemaan Uolevia alempana lastauslaiturilla. Kun tukijalkansakin kantapää oli kiertoliikkeen jäljessä irronnut alaspäin kallistuvan takalaitanostimen yläpinnalta, päästi tämä yleisö kollektiivisesti ihailevaan asuun puetun äännähdyksen:
"Ooooooh! <3"
Maksalaatikot, kiisselit, kanakeitot ja muut puolivalmisteet lensivät ilmassa lihalaatikoiden seassa ja murskaantuivat kaupan lastauslaiturin lattialle ja seiniin pian sen jälkeen kun Uolevin jalka oli lävistänyt äsken vielä pystyssä olleen kuormalavallisen valkoisia Transbox-laatikoita. Osa naispuolisista henkilökunnan jäsenistä alkoi nyyhkyttää liikutuksen vallassa, miehet alkoivat hurrata. Eräs nuorimmista naispuolisista työntekijöistä alkoi ottaa pikkuhousuja jalastaan heittääkseen ne Uolevin suuntaan.
Uolevi ei vielä hypätessään alas takalaitanostimelta täysin ymmärtänyt tekonsa seurauksia. Hän käveli kohti autonsa ohjaamoa, ja näki kuinka viereisten kerrostalojen asukkaat olivat kokoontuneet parvekkeille osoittamaan suosiotaan. Ihmiset taputtivat ja katselivat ihaillen tätä miestä. Kotopuolessa Uolevin kotikaupungin pormestari luovutti tälle symbolisesti kaupungin avaimen hänen kunniakseen järjestetyssä kahvitilaisuudessa.
Nykyään asustellessaan kaupungin lahjoittamalla järvenrantatontilla erään anonyymiksi jääneen rakennuttajan korvauksetta rakentamassa kartanossa, Uolevi ymmärtää jo paremmin tekonsa seuraukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti