Tenniksen Pelaaminen
Supermarketin hyllyrivit tuntuivat loputtomilta Antero Lemminkäisen kulkiessa hiljalleen niiden välissä. Hän katsoi välillä ylöspäin, ikään kuin pyytääkseen apua korkeammilta voimilta, mutta kattovalojen kirkas loiste sattui liikaa Anteron jo valmiiksi kostuneisiin silmiin.
"Kurkkuja, voita, paprikoita... vai tomaatteja? Lihaa... ei, ei, ei lihaa vaimo on vegaani... en minä ei... en minä perkele tiedä, olisi pitänyt tehdä kauppalista..."
Antero mutisi hiljaa kulkiessaan. Hän oli kertakaikkisesti unohtanut vaimonsa tarkasti määrittelemän ostoslistan. Anteron kämmenet hikoilivat ja vatsassa väänsi pahaenteisesti. Kyyneleet alkoivat valua hallitsemattomasti silmistä. Ohi kulkevista supermarketin henkilökunnan jäsenistäkään ei nyt olisi apua, sitä paitsi nämä mulkoilivat Anteroa muutenkin jo syyllistävästi. Kaiken viimeisin vaihtoehto olisi soittaa vaimolle, ja kysyä. Pohjattoman torumisen lisäksi vaimo kyllä kertoisi mitä listalla oli, mutta samalla vaivihkaa lisäisi listalle ylettömän määrän tuotteita joita siinä ei alunperin ollut.
Kävellessään seitsemännen kerran leipähyllyn ohi, Antero tajusi että tilanteeseen olisi ainoastaan yksi ratkaisu. Niinpä hän jätti tyhjän ostoskorin niille sijoilleen leipähyllyjen väliin, ja marssi tyhjin käsin ulos kaupasta autolleen. Antero ajoi suoraa päätä keskussairaalalle, ja kirjautui sisään akuuttipsykiatrian poliklinikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti