Ostoslista
Kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen Antero oli viimein oppinut käymään kaupassa ilman ylitsepääsemättömiä stressioireita. Kaupassa käymisen yhdessä pariskuntana oli aviopari osannut lopettaa jo noin viiden avioliittovuoden jälkeen, ja päästyään tavasta irti ei kumpikaan ollut nähnyt mitään syytä palata tähän järjestelyyn. Anterolla oli nyt systeemi jolla pystyi pitämään itsensä kasassa.
"Kulta... toisitko rakas kennollisen kananmunia kun käyt kaupassa, kiitos :)"
Lisbet huikkasi ohimennen Anterolle nähdessään tämän pukevan ulkotakkia päälleen. Kului noin puoli tuntia, ja Antero tuli takaisin.
"Kulta, missä kananmunat, pannukakkutaikina alkaa olla muuten tässä ja..."
Lisbetin lause jää ikävällä tavalla kesken huomatessaan Anteron kävelevän keittiön ohi ilman kauppakassia.
"En ostanut."
Antero toteaa kädessään kuuden tölkin olutpakkaus. Huoneen ovi sulkeutuu, ja oven takaa kuuluu naksahdus ensimmäisen tölkin avautuessa juuri ennen kulkeutumistaan Anteron huulille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti