Tenniksen Pelaaminen II
Lisbet ja Antero olivat olleet aviossa kymmenisen vuotta. Suhde oli aina ollut kovin antoisa ja lämmin molemmille osapuolille, eikä varsinaisesti vakavista asioista ollut koskaan tarvinnut riidellä.
Antero oli kuitenkin jo pitkään kokenut, että Lisbetin hellyydenosoitukset aviomiestään kohtaan olivat olleet jotensakin kovakouraisia tai että Lisbet ei olisi osannut koskettaa Anteroa sillä tasolla kuin tämä olisi toivonut. Anteroa harmitti myös oma käytöksensä aina sen jälkeen kun Lisbet oli osoittanut hellyyttä ja Antero oli saanut kevyen hermoromahduksen.
"Ai perkele! Vittu, vitun hullu ämmä saatana et voi tehä tollee ku lähtee naama irti!"
Antero raivosi, ja Lisbet ryntäsi kylpyhuoneeseen nyyhkyttämään heti sen perään kun oli ensin yrittänyt vilpittömästi osoittaa kiintymystä aviomiestään kohtaan.
"Anteeksi kulta... en minä tarkoittanut tuota mitä sanoin... minä olen joskus... vähän jyrkkä..."
Antero jutteli kylpyhuoneen oven läpi vaimolleen. Lopulta Lisbet leppyi ja tuli ulos kylpyhuoneesta. He halasivat, keräsivät yhdessä Anteron naaman rippeet olohuoneen lattialta ja tiskasivat sohvalla lojuneen verisen raastinraudan. Sitten he ajoivat suoraan ensiapuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti