Tapakulttuuri

Tapakulttuuri

Vuonna 2031 kuusikymmentäkaksivuotias ravintoloitsija Vilho Kustaa Rajaniemi oli jo aikoja sitten ymmärtänyt maailman muuttuneen iäksi, ja vanhanajan tapakulttuurin suurimmilta osin kadonneen maan päältä. Hän oli tämän omasta puolestaan tavallaan jopa hyväksynyt, mutta nyt sairastuttuaan parantumattomaan suolistosyöpään päättänyt tehdä hatunnoston vanhalle kansalle ja vanhoille tavoille.

Maaliskuun kuudentena kello kolmetoista Vilhon ravintolaan astui sisään nuori, vuonna 2002 syntynyt mieshenkilö. Nähdessään että tällä oli lakki päässään, tiesi Vilho hetkensä tulleen ja ohjasi miehen tiettyyn valkoisin pöytäliinoin koristeltuun pöytään. Nuori mies, nimeltään Cedric von Pennanen, kiroili mennessään kuin vanhanajan merimies. Tämä vahvisti entisestään Vilhon moraalia tulevien toimintatapojensa suhteen.

Ohjattuaan Cedric von Pennasen pöytään ja kysyttyään tämän juomatarpeet, käveli Vilho Kustaa Rajaniemi juomatiskin taakse tarkkailemaan tilannetta. Cedric von Pennanen oli tilannut kivennäisvettä, puhuen samalla äänekkään kiroilun säestämää videopuhelua -  hattu päässään.

      "Osaa perkele edes ryypätä..."

Vilho lausui nämä sanat samalla kun painoi juomatiskin alle sijoitettua krokotiilikuilun avausnappia, ja valkoiset pöytäliinat hulmahtivat alhaalta päin suuntautuneen ilmavirran voimasta. Cedric von Pennasta tai hänen lakkiaan ei nähty enää koskaan.